flöitti

Finnish

Etymology

From Dutch fluyt.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈfløi̯tːi/, [ˈflø̞i̯t̪ːi]
• Rhymes: -øitːi
• Syllabification^(key): flöit‧ti

Noun

flöitti

1. (nautical) fluyt, fluit, flute

Declension

Inflection of flöitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		flöitti	flöitit
genitive		flöitin	flöittien
partitive		flöittiä	flöittejä
illative		flöittiin	flöitteihin
		singular	plural
nominative		flöitti	flöitit
accusative	nom.	flöitti	flöitit
	gen.	flöitin
genitive		flöitin	flöittien
partitive		flöittiä	flöittejä
inessive		flöitissä	flöiteissä
elative		flöitistä	flöiteistä
illative		flöittiin	flöitteihin
adessive		flöitillä	flöiteillä
ablative		flöitiltä	flöiteiltä
allative		flöitille	flöiteille
essive		flöittinä	flöitteinä
translative		flöitiksi	flöiteiksi
abessive		flöitittä	flöiteittä
instructive		—	flöitein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of flöitti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative flöittini flöittini accusative nom. flöittini flöittini gen. flöittini genitive flöittini flöittieni partitive flöittiäni flöittejäni inessive flöitissäni flöiteissäni elative flöitistäni flöiteistäni illative flöittiini flöitteihini adessive flöitilläni flöiteilläni ablative flöitiltäni flöiteiltäni allative flöitilleni flöiteilleni essive flöittinäni flöitteinäni translative flöitikseni flöiteikseni abessive flöitittäni flöiteittäni instructive — — comitative — flöitteineni second-person singular possessor singular plural nominative flöittisi flöittisi accusative nom. flöittisi flöittisi gen. flöittisi genitive flöittisi flöittiesi partitive flöittiäsi flöittejäsi inessive flöitissäsi flöiteissäsi elative flöitistäsi flöiteistäsi illative flöittiisi flöitteihisi adessive flöitilläsi flöiteilläsi ablative flöitiltäsi flöiteiltäsi allative flöitillesi flöiteillesi essive flöittinäsi flöitteinäsi translative flöitiksesi flöiteiksesi abessive flöitittäsi flöiteittäsi instructive — — comitative — flöitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative flöittimme flöittimme accusative nom. flöittimme flöittimme gen. flöittimme genitive flöittimme flöittiemme partitive flöittiämme flöittejämme inessive flöitissämme flöiteissämme elative flöitistämme flöiteistämme illative flöittiimme flöitteihimme adessive flöitillämme flöiteillämme ablative flöitiltämme flöiteiltämme allative flöitillemme flöiteillemme essive flöittinämme flöitteinämme translative flöitiksemme flöiteiksemme abessive flöitittämme flöiteittämme instructive — — comitative — flöitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative flöittinne flöittinne accusative nom. flöittinne flöittinne gen. flöittinne genitive flöittinne flöittienne partitive flöittiänne flöittejänne inessive flöitissänne flöiteissänne elative flöitistänne flöiteistänne illative flöittiinne flöitteihinne adessive flöitillänne flöiteillänne ablative flöitiltänne flöiteiltänne allative flöitillenne flöiteillenne essive flöittinänne flöitteinänne translative flöitiksenne flöiteiksenne abessive flöitittänne flöiteittänne instructive — — comitative — flöitteinenne third-person possessor singular plural nominative flöittinsä flöittinsä accusative nom. flöittinsä flöittinsä gen. flöittinsä genitive flöittinsä flöittiensä partitive flöittiään flöittiänsä flöittejään flöittejänsä inessive flöitissään flöitissänsä flöiteissään flöiteissänsä elative flöitistään flöitistänsä flöiteistään flöiteistänsä illative flöittiinsä flöitteihinsä adessive flöitillään flöitillänsä flöiteillään flöiteillänsä ablative flöitiltään flöitiltänsä flöiteiltään flöiteiltänsä allative flöitilleen flöitillensä flöiteilleen flöiteillensä essive flöittinään flöittinänsä flöitteinään flöitteinänsä translative flöitikseen flöitiksensä flöiteikseen flöiteiksensä abessive flöitittään flöitittänsä flöiteittään flöiteittänsä instructive — — comitative — flöitteineen flöitteinensä