esineistö

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

esine (artefact) +‎ -stö (suffix forming collective nouns)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈesinei̯stø/, [ˈe̞s̠iˌne̞i̯s̠tø̞]
  • Rhymes: -eistø
  • Hyphenation(key): esi‧neis‧tö

Noun

[edit]

esineistö

  1. The artefacts of a certain place or area collectively; often used in historical or anthropological context.
    Kampakeraamisen kulttuurin esineistöä on löydetty laajalta alueelta Pohjois-Euroopasta.
    Artefacts of the comb-ceramic culture have been found on a wide area in northern Europe.

Declension

[edit]
Inflection of esineistö (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative esineistö esineistöt
genitive esineistön esineistöjen
partitive esineistöä esineistöjä
illative esineistöön esineistöihin
singular plural
nominative esineistö esineistöt
accusative nom. esineistö esineistöt
gen. esineistön
genitive esineistön esineistöjen
partitive esineistöä esineistöjä
inessive esineistössä esineistöissä
elative esineistöstä esineistöistä
illative esineistöön esineistöihin
adessive esineistöllä esineistöillä
ablative esineistöltä esineistöiltä
allative esineistölle esineistöille
essive esineistönä esineistöinä
translative esineistöksi esineistöiksi
abessive esineistöttä esineistöittä
instructive esineistöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of esineistö (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]