Jump to content

eristynyt

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

eristyä +‎ -nyt

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈeristynyt/, [ˈe̞ris̠ˌtynyt̪]
  • Rhymes: -ynyt
  • Hyphenation(key): eris‧ty‧nyt

Adjective

[edit]

eristynyt (comparative eristyneempi, superlative eristynein)

  1. isolated, secluded

Declension

[edit]
Inflection of eristynyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative eristynyt eristyneet
genitive eristyneen eristyneiden
eristyneitten
partitive eristynyttä eristyneitä
illative eristyneeseen eristyneisiin
eristyneihin
singular plural
nominative eristynyt eristyneet
accusative nom. eristynyt eristyneet
gen. eristyneen
genitive eristyneen eristyneiden
eristyneitten
partitive eristynyttä eristyneitä
inessive eristyneessä eristyneissä
elative eristyneestä eristyneistä
illative eristyneeseen eristyneisiin
eristyneihin
adessive eristyneellä eristyneillä
ablative eristyneeltä eristyneiltä
allative eristyneelle eristyneille
essive eristyneenä eristyneinä
translative eristyneeksi eristyneiksi
abessive eristyneettä eristyneittä
instructive eristynein
comitative eristyneine
Possessive forms of eristynyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Participle

[edit]

eristynyt

  1. past active participle of eristyä

Anagrams

[edit]