Jump to content

erikoisuus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

erikoinen +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈerikoi̯suːs/, [ˈe̞riˌko̞i̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -oisuːs
  • Hyphenation(key): eri‧koi‧suus

Noun

[edit]

erikoisuus

  1. specialty
  2. peculiarity, oddity
  3. curiosity (unique or extraordinary object which arouses interest)

Declension

[edit]
Inflection of erikoisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative erikoisuus erikoisuudet
genitive erikoisuuden erikoisuuksien
partitive erikoisuutta erikoisuuksia
illative erikoisuuteen erikoisuuksiin
singular plural
nominative erikoisuus erikoisuudet
accusative nom. erikoisuus erikoisuudet
gen. erikoisuuden
genitive erikoisuuden erikoisuuksien
partitive erikoisuutta erikoisuuksia
inessive erikoisuudessa erikoisuuksissa
elative erikoisuudesta erikoisuuksista
illative erikoisuuteen erikoisuuksiin
adessive erikoisuudella erikoisuuksilla
ablative erikoisuudelta erikoisuuksilta
allative erikoisuudelle erikoisuuksille
essive erikoisuutena erikoisuuksina
translative erikoisuudeksi erikoisuuksiksi
abessive erikoisuudetta erikoisuuksitta
instructive erikoisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erikoisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]