erikoistuntemus

Finnish

Etymology

erikois- +‎ tuntemus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯sˌtuntemus/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌtun̪t̪e̞mus̠]
• Rhymes: -untemus
• Hyphenation^(key): erikois‧tunte‧mus

Noun

erikoistuntemus

1. special expertise

Declension

Inflection of erikoistuntemus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		erikoistuntemus	erikoistuntemukset
genitive		erikoistuntemuksen	erikoistuntemusten erikoistuntemuksien
partitive		erikoistuntemusta	erikoistuntemuksia
illative		erikoistuntemukseen	erikoistuntemuksiin
		singular	plural
nominative		erikoistuntemus	erikoistuntemukset
accusative	nom.	erikoistuntemus	erikoistuntemukset
	gen.	erikoistuntemuksen
genitive		erikoistuntemuksen	erikoistuntemusten erikoistuntemuksien
partitive		erikoistuntemusta	erikoistuntemuksia
inessive		erikoistuntemuksessa	erikoistuntemuksissa
elative		erikoistuntemuksesta	erikoistuntemuksista
illative		erikoistuntemukseen	erikoistuntemuksiin
adessive		erikoistuntemuksella	erikoistuntemuksilla
ablative		erikoistuntemukselta	erikoistuntemuksilta
allative		erikoistuntemukselle	erikoistuntemuksille
essive		erikoistuntemuksena	erikoistuntemuksina
translative		erikoistuntemukseksi	erikoistuntemuksiksi
abessive		erikoistuntemuksetta	erikoistuntemuksitta
instructive		—	erikoistuntemuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erikoistuntemus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erikoistuntemukseni erikoistuntemukseni accusative nom. erikoistuntemukseni erikoistuntemukseni gen. erikoistuntemukseni genitive erikoistuntemukseni erikoistuntemusteni erikoistuntemuksieni partitive erikoistuntemustani erikoistuntemuksiani inessive erikoistuntemuksessani erikoistuntemuksissani elative erikoistuntemuksestani erikoistuntemuksistani illative erikoistuntemukseeni erikoistuntemuksiini adessive erikoistuntemuksellani erikoistuntemuksillani ablative erikoistuntemukseltani erikoistuntemuksiltani allative erikoistuntemukselleni erikoistuntemuksilleni essive erikoistuntemuksenani erikoistuntemuksinani translative erikoistuntemuksekseni erikoistuntemuksikseni abessive erikoistuntemuksettani erikoistuntemuksittani instructive — — comitative — erikoistuntemuksineni second-person singular possessor singular plural nominative erikoistuntemuksesi erikoistuntemuksesi accusative nom. erikoistuntemuksesi erikoistuntemuksesi gen. erikoistuntemuksesi genitive erikoistuntemuksesi erikoistuntemustesi erikoistuntemuksiesi partitive erikoistuntemustasi erikoistuntemuksiasi inessive erikoistuntemuksessasi erikoistuntemuksissasi elative erikoistuntemuksestasi erikoistuntemuksistasi illative erikoistuntemukseesi erikoistuntemuksiisi adessive erikoistuntemuksellasi erikoistuntemuksillasi ablative erikoistuntemukseltasi erikoistuntemuksiltasi allative erikoistuntemuksellesi erikoistuntemuksillesi essive erikoistuntemuksenasi erikoistuntemuksinasi translative erikoistuntemukseksesi erikoistuntemuksiksesi abessive erikoistuntemuksettasi erikoistuntemuksittasi instructive — — comitative — erikoistuntemuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative erikoistuntemuksemme erikoistuntemuksemme accusative nom. erikoistuntemuksemme erikoistuntemuksemme gen. erikoistuntemuksemme genitive erikoistuntemuksemme erikoistuntemustemme erikoistuntemuksiemme partitive erikoistuntemustamme erikoistuntemuksiamme inessive erikoistuntemuksessamme erikoistuntemuksissamme elative erikoistuntemuksestamme erikoistuntemuksistamme illative erikoistuntemukseemme erikoistuntemuksiimme adessive erikoistuntemuksellamme erikoistuntemuksillamme ablative erikoistuntemukseltamme erikoistuntemuksiltamme allative erikoistuntemuksellemme erikoistuntemuksillemme essive erikoistuntemuksenamme erikoistuntemuksinamme translative erikoistuntemukseksemme erikoistuntemuksiksemme abessive erikoistuntemuksettamme erikoistuntemuksittamme instructive — — comitative — erikoistuntemuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative erikoistuntemuksenne erikoistuntemuksenne accusative nom. erikoistuntemuksenne erikoistuntemuksenne gen. erikoistuntemuksenne genitive erikoistuntemuksenne erikoistuntemustenne erikoistuntemuksienne partitive erikoistuntemustanne erikoistuntemuksianne inessive erikoistuntemuksessanne erikoistuntemuksissanne elative erikoistuntemuksestanne erikoistuntemuksistanne illative erikoistuntemukseenne erikoistuntemuksiinne adessive erikoistuntemuksellanne erikoistuntemuksillanne ablative erikoistuntemukseltanne erikoistuntemuksiltanne allative erikoistuntemuksellenne erikoistuntemuksillenne essive erikoistuntemuksenanne erikoistuntemuksinanne translative erikoistuntemukseksenne erikoistuntemuksiksenne abessive erikoistuntemuksettanne erikoistuntemuksittanne instructive — — comitative — erikoistuntemuksinenne third-person possessor singular plural nominative erikoistuntemuksensa erikoistuntemuksensa accusative nom. erikoistuntemuksensa erikoistuntemuksensa gen. erikoistuntemuksensa genitive erikoistuntemuksensa erikoistuntemustensa erikoistuntemuksiensa partitive erikoistuntemustaan erikoistuntemustansa erikoistuntemuksiaan erikoistuntemuksiansa inessive erikoistuntemuksessaan erikoistuntemuksessansa erikoistuntemuksissaan erikoistuntemuksissansa elative erikoistuntemuksestaan erikoistuntemuksestansa erikoistuntemuksistaan erikoistuntemuksistansa illative erikoistuntemukseensa erikoistuntemuksiinsa adessive erikoistuntemuksellaan erikoistuntemuksellansa erikoistuntemuksillaan erikoistuntemuksillansa ablative erikoistuntemukseltaan erikoistuntemukseltansa erikoistuntemuksiltaan erikoistuntemuksiltansa allative erikoistuntemukselleen erikoistuntemuksellensa erikoistuntemuksilleen erikoistuntemuksillensa essive erikoistuntemuksenaan erikoistuntemuksenansa erikoistuntemuksinaan erikoistuntemuksinansa translative erikoistuntemuksekseen erikoistuntemukseksensa erikoistuntemuksikseen erikoistuntemuksiksensa abessive erikoistuntemuksettaan erikoistuntemuksettansa erikoistuntemuksittaan erikoistuntemuksittansa instructive — — comitative — erikoistuntemuksineen erikoistuntemuksinensa