erikoistapaus

Finnish

Etymology

erikois- +‎ tapaus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerikoi̯sˌtɑpɑus/, [ˈe̞riko̞i̯s̠ˌtɑ̝pɑ̝us̠]
• Rhymes: -ɑpɑus
• Syllabification^(key): e‧ri‧kois‧ta‧pa‧us

Noun

erikoistapaus

1. special case

Declension

Inflection of erikoistapaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		erikoistapaus	erikoistapaukset
genitive		erikoistapauksen	erikoistapausten erikoistapauksien
partitive		erikoistapausta	erikoistapauksia
illative		erikoistapaukseen	erikoistapauksiin
		singular	plural
nominative		erikoistapaus	erikoistapaukset
accusative	nom.	erikoistapaus	erikoistapaukset
	gen.	erikoistapauksen
genitive		erikoistapauksen	erikoistapausten erikoistapauksien
partitive		erikoistapausta	erikoistapauksia
inessive		erikoistapauksessa	erikoistapauksissa
elative		erikoistapauksesta	erikoistapauksista
illative		erikoistapaukseen	erikoistapauksiin
adessive		erikoistapauksella	erikoistapauksilla
ablative		erikoistapaukselta	erikoistapauksilta
allative		erikoistapaukselle	erikoistapauksille
essive		erikoistapauksena	erikoistapauksina
translative		erikoistapaukseksi	erikoistapauksiksi
abessive		erikoistapauksetta	erikoistapauksitta
instructive		—	erikoistapauksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of erikoistapaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative erikoistapaukseni erikoistapaukseni accusative nom. erikoistapaukseni erikoistapaukseni gen. erikoistapaukseni genitive erikoistapaukseni erikoistapausteni erikoistapauksieni partitive erikoistapaustani erikoistapauksiani inessive erikoistapauksessani erikoistapauksissani elative erikoistapauksestani erikoistapauksistani illative erikoistapaukseeni erikoistapauksiini adessive erikoistapauksellani erikoistapauksillani ablative erikoistapaukseltani erikoistapauksiltani allative erikoistapaukselleni erikoistapauksilleni essive erikoistapauksenani erikoistapauksinani translative erikoistapauksekseni erikoistapauksikseni abessive erikoistapauksettani erikoistapauksittani instructive — — comitative — erikoistapauksineni second-person singular possessor singular plural nominative erikoistapauksesi erikoistapauksesi accusative nom. erikoistapauksesi erikoistapauksesi gen. erikoistapauksesi genitive erikoistapauksesi erikoistapaustesi erikoistapauksiesi partitive erikoistapaustasi erikoistapauksiasi inessive erikoistapauksessasi erikoistapauksissasi elative erikoistapauksestasi erikoistapauksistasi illative erikoistapaukseesi erikoistapauksiisi adessive erikoistapauksellasi erikoistapauksillasi ablative erikoistapaukseltasi erikoistapauksiltasi allative erikoistapauksellesi erikoistapauksillesi essive erikoistapauksenasi erikoistapauksinasi translative erikoistapaukseksesi erikoistapauksiksesi abessive erikoistapauksettasi erikoistapauksittasi instructive — — comitative — erikoistapauksinesi first-person plural possessor singular plural nominative erikoistapauksemme erikoistapauksemme accusative nom. erikoistapauksemme erikoistapauksemme gen. erikoistapauksemme genitive erikoistapauksemme erikoistapaustemme erikoistapauksiemme partitive erikoistapaustamme erikoistapauksiamme inessive erikoistapauksessamme erikoistapauksissamme elative erikoistapauksestamme erikoistapauksistamme illative erikoistapaukseemme erikoistapauksiimme adessive erikoistapauksellamme erikoistapauksillamme ablative erikoistapaukseltamme erikoistapauksiltamme allative erikoistapauksellemme erikoistapauksillemme essive erikoistapauksenamme erikoistapauksinamme translative erikoistapaukseksemme erikoistapauksiksemme abessive erikoistapauksettamme erikoistapauksittamme instructive — — comitative — erikoistapauksinemme second-person plural possessor singular plural nominative erikoistapauksenne erikoistapauksenne accusative nom. erikoistapauksenne erikoistapauksenne gen. erikoistapauksenne genitive erikoistapauksenne erikoistapaustenne erikoistapauksienne partitive erikoistapaustanne erikoistapauksianne inessive erikoistapauksessanne erikoistapauksissanne elative erikoistapauksestanne erikoistapauksistanne illative erikoistapaukseenne erikoistapauksiinne adessive erikoistapauksellanne erikoistapauksillanne ablative erikoistapaukseltanne erikoistapauksiltanne allative erikoistapauksellenne erikoistapauksillenne essive erikoistapauksenanne erikoistapauksinanne translative erikoistapaukseksenne erikoistapauksiksenne abessive erikoistapauksettanne erikoistapauksittanne instructive — — comitative — erikoistapauksinenne third-person possessor singular plural nominative erikoistapauksensa erikoistapauksensa accusative nom. erikoistapauksensa erikoistapauksensa gen. erikoistapauksensa genitive erikoistapauksensa erikoistapaustensa erikoistapauksiensa partitive erikoistapaustaan erikoistapaustansa erikoistapauksiaan erikoistapauksiansa inessive erikoistapauksessaan erikoistapauksessansa erikoistapauksissaan erikoistapauksissansa elative erikoistapauksestaan erikoistapauksestansa erikoistapauksistaan erikoistapauksistansa illative erikoistapaukseensa erikoistapauksiinsa adessive erikoistapauksellaan erikoistapauksellansa erikoistapauksillaan erikoistapauksillansa ablative erikoistapaukseltaan erikoistapaukseltansa erikoistapauksiltaan erikoistapauksiltansa allative erikoistapaukselleen erikoistapauksellensa erikoistapauksilleen erikoistapauksillensa essive erikoistapauksenaan erikoistapauksenansa erikoistapauksinaan erikoistapauksinansa translative erikoistapauksekseen erikoistapaukseksensa erikoistapauksikseen erikoistapauksiksensa abessive erikoistapauksettaan erikoistapauksettansa erikoistapauksittaan erikoistapauksittansa instructive — — comitative — erikoistapauksineen erikoistapauksinensa

Further reading

• “erikoistapaus”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02