demarkaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English demarcation).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdemɑrkɑːtio/, [ˈde̞mɑ̝rˌkɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Hyphenation^(key): de‧mar‧kaa‧tio

Noun

demarkaatio

1. demarcation (act of marking a temporary border, especially between belligerent parties)

Declension

Inflection of demarkaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		demarkaatio	demarkaatiot
genitive		demarkaation	demarkaatioiden demarkaatioitten
partitive		demarkaatiota	demarkaatioita
illative		demarkaatioon	demarkaatioihin
		singular	plural
nominative		demarkaatio	demarkaatiot
accusative	nom.	demarkaatio	demarkaatiot
	gen.	demarkaation
genitive		demarkaation	demarkaatioiden demarkaatioitten
partitive		demarkaatiota	demarkaatioita
inessive		demarkaatiossa	demarkaatioissa
elative		demarkaatiosta	demarkaatioista
illative		demarkaatioon	demarkaatioihin
adessive		demarkaatiolla	demarkaatioilla
ablative		demarkaatiolta	demarkaatioilta
allative		demarkaatiolle	demarkaatioille
essive		demarkaationa	demarkaatioina
translative		demarkaatioksi	demarkaatioiksi
abessive		demarkaatiotta	demarkaatioitta
instructive		—	demarkaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of demarkaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative demarkaationi demarkaationi accusative nom. demarkaationi demarkaationi gen. demarkaationi genitive demarkaationi demarkaatioideni demarkaatioitteni partitive demarkaatiotani demarkaatioitani inessive demarkaatiossani demarkaatioissani elative demarkaatiostani demarkaatioistani illative demarkaatiooni demarkaatioihini adessive demarkaatiollani demarkaatioillani ablative demarkaatioltani demarkaatioiltani allative demarkaatiolleni demarkaatioilleni essive demarkaationani demarkaatioinani translative demarkaatiokseni demarkaatioikseni abessive demarkaatiottani demarkaatioittani instructive — — comitative — demarkaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative demarkaatiosi demarkaatiosi accusative nom. demarkaatiosi demarkaatiosi gen. demarkaatiosi genitive demarkaatiosi demarkaatioidesi demarkaatioittesi partitive demarkaatiotasi demarkaatioitasi inessive demarkaatiossasi demarkaatioissasi elative demarkaatiostasi demarkaatioistasi illative demarkaatioosi demarkaatioihisi adessive demarkaatiollasi demarkaatioillasi ablative demarkaatioltasi demarkaatioiltasi allative demarkaatiollesi demarkaatioillesi essive demarkaationasi demarkaatioinasi translative demarkaatioksesi demarkaatioiksesi abessive demarkaatiottasi demarkaatioittasi instructive — — comitative — demarkaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative demarkaatiomme demarkaatiomme accusative nom. demarkaatiomme demarkaatiomme gen. demarkaatiomme genitive demarkaatiomme demarkaatioidemme demarkaatioittemme partitive demarkaatiotamme demarkaatioitamme inessive demarkaatiossamme demarkaatioissamme elative demarkaatiostamme demarkaatioistamme illative demarkaatioomme demarkaatioihimme adessive demarkaatiollamme demarkaatioillamme ablative demarkaatioltamme demarkaatioiltamme allative demarkaatiollemme demarkaatioillemme essive demarkaationamme demarkaatioinamme translative demarkaatioksemme demarkaatioiksemme abessive demarkaatiottamme demarkaatioittamme instructive — — comitative — demarkaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative demarkaationne demarkaationne accusative nom. demarkaationne demarkaationne gen. demarkaationne genitive demarkaationne demarkaatioidenne demarkaatioittenne partitive demarkaatiotanne demarkaatioitanne inessive demarkaatiossanne demarkaatioissanne elative demarkaatiostanne demarkaatioistanne illative demarkaatioonne demarkaatioihinne adessive demarkaatiollanne demarkaatioillanne ablative demarkaatioltanne demarkaatioiltanne allative demarkaatiollenne demarkaatioillenne essive demarkaationanne demarkaatioinanne translative demarkaatioksenne demarkaatioiksenne abessive demarkaatiottanne demarkaatioittanne instructive — — comitative — demarkaatioinenne third-person possessor singular plural nominative demarkaationsa demarkaationsa accusative nom. demarkaationsa demarkaationsa gen. demarkaationsa genitive demarkaationsa demarkaatioidensa demarkaatioittensa partitive demarkaatiotaan demarkaatiotansa demarkaatioitaan demarkaatioitansa inessive demarkaatiossaan demarkaatiossansa demarkaatioissaan demarkaatioissansa elative demarkaatiostaan demarkaatiostansa demarkaatioistaan demarkaatioistansa illative demarkaatioonsa demarkaatioihinsa adessive demarkaatiollaan demarkaatiollansa demarkaatioillaan demarkaatioillansa ablative demarkaatioltaan demarkaatioltansa demarkaatioiltaan demarkaatioiltansa allative demarkaatiolleen demarkaatiollensa demarkaatioilleen demarkaatioillensa essive demarkaationaan demarkaationansa demarkaatioinaan demarkaatioinansa translative demarkaatiokseen demarkaatioksensa demarkaatioikseen demarkaatioiksensa abessive demarkaatiottaan demarkaatiottansa demarkaatioittaan demarkaatioittansa instructive — — comitative — demarkaatioineen demarkaatioinensa

Synonyms

• tulitaukolinjan veto

Derived terms

compounds

• demarkaatiolinja

 

Anagrams

• demokratiaa