Jump to content

banaalius

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

banaali +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈbɑnɑːlius/, [ˈbɑ̝nɑ̝ːˌlius̠]
  • Rhymes: -ius
  • Hyphenation(key): ba‧naa‧li‧us

Noun

[edit]

banaalius

  1. banality

Declension

[edit]
Inflection of banaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative banaalius banaaliudet
genitive banaaliuden banaaliuksien
partitive banaaliutta banaaliuksia
illative banaaliuteen banaaliuksiin
singular plural
nominative banaalius banaaliudet
accusative nom. banaalius banaaliudet
gen. banaaliuden
genitive banaaliuden banaaliuksien
partitive banaaliutta banaaliuksia
inessive banaaliudessa banaaliuksissa
elative banaaliudesta banaaliuksista
illative banaaliuteen banaaliuksiin
adessive banaaliudella banaaliuksilla
ablative banaaliudelta banaaliuksilta
allative banaaliudelle banaaliuksille
essive banaaliutena banaaliuksina
translative banaaliudeksi banaaliuksiksi
abessive banaaliudetta banaaliuksitta
instructive banaaliuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of banaalius (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]