aseettomuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

aseeton +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑseːtːomuːs/, [ˈɑ̝s̠e̞ːt̪̚ˌt̪o̞muːs̠]
  • Rhymes: -omuːs
  • Hyphenation(key): aseet‧to‧muus

Noun

[edit]

aseettomuus

  1. The property of being unarmed.

Declension

[edit]
Inflection of aseettomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative aseettomuus aseettomuudet
genitive aseettomuuden aseettomuuksien
partitive aseettomuutta aseettomuuksia
illative aseettomuuteen aseettomuuksiin
singular plural
nominative aseettomuus aseettomuudet
accusative nom. aseettomuus aseettomuudet
gen. aseettomuuden
genitive aseettomuuden aseettomuuksien
partitive aseettomuutta aseettomuuksia
inessive aseettomuudessa aseettomuuksissa
elative aseettomuudesta aseettomuuksista
illative aseettomuuteen aseettomuuksiin
adessive aseettomuudella aseettomuuksilla
ablative aseettomuudelta aseettomuuksilta
allative aseettomuudelle aseettomuuksille
essive aseettomuutena aseettomuuksina
translative aseettomuudeksi aseettomuuksiksi
abessive aseettomuudetta aseettomuuksitta
instructive aseettomuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aseettomuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]