arvattu

Finnish

Participle

arvattu

1. past passive participle of arvata

Declension

Inflection of arvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		arvattu	arvatut
genitive		arvatun	arvattujen
partitive		arvattua	arvattuja
illative		arvattuun	arvattuihin
		singular	plural
nominative		arvattu	arvatut
accusative	nom.	arvattu	arvatut
	gen.	arvatun
genitive		arvatun	arvattujen
partitive		arvattua	arvattuja
inessive		arvatussa	arvatuissa
elative		arvatusta	arvatuista
illative		arvattuun	arvattuihin
adessive		arvatulla	arvatuilla
ablative		arvatulta	arvatuilta
allative		arvatulle	arvatuille
essive		arvattuna	arvattuina
translative		arvatuksi	arvatuiksi
abessive		arvatutta	arvatuitta
instructive		—	arvatuin
comitative		—	arvattuine

Possessive forms of arvattu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative arvattuni arvattuni accusative nom. arvattuni arvattuni gen. arvattuni genitive arvattuni arvattujeni partitive arvattuani arvattujani inessive arvatussani arvatuissani elative arvatustani arvatuistani illative arvattuuni arvattuihini adessive arvatullani arvatuillani ablative arvatultani arvatuiltani allative arvatulleni arvatuilleni essive arvattunani arvattuinani translative arvatukseni arvatuikseni abessive arvatuttani arvatuittani instructive — — comitative — arvattuineni second-person singular possessor singular plural nominative arvattusi arvattusi accusative nom. arvattusi arvattusi gen. arvattusi genitive arvattusi arvattujesi partitive arvattuasi arvattujasi inessive arvatussasi arvatuissasi elative arvatustasi arvatuistasi illative arvattuusi arvattuihisi adessive arvatullasi arvatuillasi ablative arvatultasi arvatuiltasi allative arvatullesi arvatuillesi essive arvattunasi arvattuinasi translative arvatuksesi arvatuiksesi abessive arvatuttasi arvatuittasi instructive — — comitative — arvattuinesi first-person plural possessor singular plural nominative arvattumme arvattumme accusative nom. arvattumme arvattumme gen. arvattumme genitive arvattumme arvattujemme partitive arvattuamme arvattujamme inessive arvatussamme arvatuissamme elative arvatustamme arvatuistamme illative arvattuumme arvattuihimme adessive arvatullamme arvatuillamme ablative arvatultamme arvatuiltamme allative arvatullemme arvatuillemme essive arvattunamme arvattuinamme translative arvatuksemme arvatuiksemme abessive arvatuttamme arvatuittamme instructive — — comitative — arvattuinemme second-person plural possessor singular plural nominative arvattunne arvattunne accusative nom. arvattunne arvattunne gen. arvattunne genitive arvattunne arvattujenne partitive arvattuanne arvattujanne inessive arvatussanne arvatuissanne elative arvatustanne arvatuistanne illative arvattuunne arvattuihinne adessive arvatullanne arvatuillanne ablative arvatultanne arvatuiltanne allative arvatullenne arvatuillenne essive arvattunanne arvattuinanne translative arvatuksenne arvatuiksenne abessive arvatuttanne arvatuittanne instructive — — comitative — arvattuinenne third-person possessor singular plural nominative arvattunsa arvattunsa accusative nom. arvattunsa arvattunsa gen. arvattunsa genitive arvattunsa arvattujensa partitive arvattuaan arvattuansa arvattujaan arvattujansa inessive arvatussaan arvatussansa arvatuissaan arvatuissansa elative arvatustaan arvatustansa arvatuistaan arvatuistansa illative arvattuunsa arvattuihinsa adessive arvatullaan arvatullansa arvatuillaan arvatuillansa ablative arvatultaan arvatultansa arvatuiltaan arvatuiltansa allative arvatulleen arvatullensa arvatuilleen arvatuillensa essive arvattunaan arvattunansa arvattuinaan arvattuinansa translative arvatukseen arvatuksensa arvatuikseen arvatuiksensa abessive arvatuttaan arvatuttansa arvatuittaan arvatuittansa instructive — — comitative — arvattuineen arvattuinensa

Anagrams

• turvata, varattu, varatut, varttua