armonistuin

Finnish

Alternative forms

• armoistuin

Etymology

armon (“of mercy”) +‎ istuin (“seat”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɑrmonˌistui̯n/, [ˈɑ̝rmo̞nˌis̠tui̯n]
• Rhymes: -istuin
• Hyphenation^(key): armon‧istuin

Noun

armonistuin

1. (Christianity) mercy seat

Declension

Inflection of armonistuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		armonistuin	armonistuimet
genitive		armonistuimen	armonistuimien armonistuinten
partitive		armonistuinta	armonistuimia
illative		armonistuimeen	armonistuimiin
		singular	plural
nominative		armonistuin	armonistuimet
accusative	nom.	armonistuin	armonistuimet
	gen.	armonistuimen
genitive		armonistuimen	armonistuimien armonistuinten
partitive		armonistuinta	armonistuimia
inessive		armonistuimessa	armonistuimissa
elative		armonistuimesta	armonistuimista
illative		armonistuimeen	armonistuimiin
adessive		armonistuimella	armonistuimilla
ablative		armonistuimelta	armonistuimilta
allative		armonistuimelle	armonistuimille
essive		armonistuimena	armonistuimina
translative		armonistuimeksi	armonistuimiksi
abessive		armonistuimetta	armonistuimitta
instructive		—	armonistuimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of armonistuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative armonistuimeni armonistuimeni accusative nom. armonistuimeni armonistuimeni gen. armonistuimeni genitive armonistuimeni armonistuimieni armonistuinteni partitive armonistuintani armonistuimiani inessive armonistuimessani armonistuimissani elative armonistuimestani armonistuimistani illative armonistuimeeni armonistuimiini adessive armonistuimellani armonistuimillani ablative armonistuimeltani armonistuimiltani allative armonistuimelleni armonistuimilleni essive armonistuimenani armonistuiminani translative armonistuimekseni armonistuimikseni abessive armonistuimettani armonistuimittani instructive — — comitative — armonistuimineni second-person singular possessor singular plural nominative armonistuimesi armonistuimesi accusative nom. armonistuimesi armonistuimesi gen. armonistuimesi genitive armonistuimesi armonistuimiesi armonistuintesi partitive armonistuintasi armonistuimiasi inessive armonistuimessasi armonistuimissasi elative armonistuimestasi armonistuimistasi illative armonistuimeesi armonistuimiisi adessive armonistuimellasi armonistuimillasi ablative armonistuimeltasi armonistuimiltasi allative armonistuimellesi armonistuimillesi essive armonistuimenasi armonistuiminasi translative armonistuimeksesi armonistuimiksesi abessive armonistuimettasi armonistuimittasi instructive — — comitative — armonistuiminesi first-person plural possessor singular plural nominative armonistuimemme armonistuimemme accusative nom. armonistuimemme armonistuimemme gen. armonistuimemme genitive armonistuimemme armonistuimiemme armonistuintemme partitive armonistuintamme armonistuimiamme inessive armonistuimessamme armonistuimissamme elative armonistuimestamme armonistuimistamme illative armonistuimeemme armonistuimiimme adessive armonistuimellamme armonistuimillamme ablative armonistuimeltamme armonistuimiltamme allative armonistuimellemme armonistuimillemme essive armonistuimenamme armonistuiminamme translative armonistuimeksemme armonistuimiksemme abessive armonistuimettamme armonistuimittamme instructive — — comitative — armonistuiminemme second-person plural possessor singular plural nominative armonistuimenne armonistuimenne accusative nom. armonistuimenne armonistuimenne gen. armonistuimenne genitive armonistuimenne armonistuimienne armonistuintenne partitive armonistuintanne armonistuimianne inessive armonistuimessanne armonistuimissanne elative armonistuimestanne armonistuimistanne illative armonistuimeenne armonistuimiinne adessive armonistuimellanne armonistuimillanne ablative armonistuimeltanne armonistuimiltanne allative armonistuimellenne armonistuimillenne essive armonistuimenanne armonistuiminanne translative armonistuimeksenne armonistuimiksenne abessive armonistuimettanne armonistuimittanne instructive — — comitative — armonistuiminenne third-person possessor singular plural nominative armonistuimensa armonistuimensa accusative nom. armonistuimensa armonistuimensa gen. armonistuimensa genitive armonistuimensa armonistuimiensa armonistuintensa partitive armonistuintaan armonistuintansa armonistuimiaan armonistuimiansa inessive armonistuimessaan armonistuimessansa armonistuimissaan armonistuimissansa elative armonistuimestaan armonistuimestansa armonistuimistaan armonistuimistansa illative armonistuimeensa armonistuimiinsa adessive armonistuimellaan armonistuimellansa armonistuimillaan armonistuimillansa ablative armonistuimeltaan armonistuimeltansa armonistuimiltaan armonistuimiltansa allative armonistuimelleen armonistuimellensa armonistuimilleen armonistuimillensa essive armonistuimenaan armonistuimenansa armonistuiminaan armonistuiminansa translative armonistuimekseen armonistuimeksensa armonistuimikseen armonistuimiksensa abessive armonistuimettaan armonistuimettansa armonistuimittaan armonistuimittansa instructive — — comitative — armonistuimineen armonistuiminensa