aista

See also: -aista and -äistä

Finnish

Noun

aista

1. elative plural of aa

Anagrams

• -istaa, aasit, aisat, asiat, astia, saati, saita

Gothic

Romanization

aista

1. Romanization of 𐌰𐌹𐍃𐍄𐌰

Ingrian

Aista.

Etymology

Borrowed from Russian аист (aist).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑ.istɑ/, [ˈɑ.is̠t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑ.istɑ/, [ˈɑ.iʃtɑ]
• Rhymes: -ɑ.ist, -ɑ.istɑ
• Hyphenation: a‧is‧ta

Noun

aista

1. stork
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 12:

     I koko iän hää olis elänt hyväst, tiitty, siin tapahoksees, jos hänt ei olis söönt aista.

     And she would have lived the entire time well, of course, only if a stork weren't to eat her.

Declension

Declension of aista (type 3/kana, st-ss gradation)
	singular	plural
nominative	aista	aissat
genitive	aissan	aistoin
partitive	aistaa	aistoja
illative	aistaa	aistoihe
inessive	aissaas	aissois
elative	aissast	aissoist
allative	aissalle	aissoille
adessive	aissaal	aissoil
ablative	aissalt	aissoilt
translative	aissaks	aissoiks
essive	aistanna, aistaan	aistoinna, aistoin
exessive1)	aistant	aistoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Anagrams

• astia