Heini

See also: heini

Faroese

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈhainɪ]

Proper noun

Heini m

1. a male given name, compare Henry, Heinrich

Usage notes

Patronymics

• son of Heini: Heinason
• daughter of Heini: Heinadóttir

Declension

	singular
	indefinite
nominative	Heini
accusative	Heina
dative	Heina
genitive	Heina

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhei̯ni/, [ˈhe̞i̯ni]
• Rhymes: -eini
• Hyphenation^(key): Hei‧ni

Etymology 1

19th century invention from Finnish heinä (“hay”) or heinäkuu (“July”).

Proper noun

Heini

1. a female given name
   • 1921, Maila Talvio, “Kihlasormus”, in Kootut teokset VIII, WSOY, published 1955, page 319:

     Maaliskuun keskivaiheilla oli Heini-serkun kihlailmoitus ollut lehdissä — Heini Surpaeus, Halvor Vasara — ja jo silloin oli ihmeellinen kevät alkanut.

     In the middle of March, cousin Heini's engagement was announced on the papers — Heini Surpaeus, Halvor Vasara — and the miraculous spring had begun.

   • 1989, Pälvi Ahoinpelto, Pikku Heini, Kirjapaja, →ISBN, page 76:

     Heini kuin heinäkuu.
     Annoimmeko sievän nimen turhaan? Pohdimme hartaasti kolmannelta raskauskuukaudelta.
     Jos olisimme silloin tienneet...Olisimmeko antaneet vammaisemman nimen?

     Heini like heinäkuu [July].
     Did we give such a pretty name in vain? So we thought from the third month of pregnancy.
     Had we known back then...Would we have given a more retarded name?

Declension

Inflection of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Heini	Heinit
genitive		Heinin	Heinien
partitive		Heiniä	Heinejä
illative		Heiniin	Heineihin
		singular	plural
nominative		Heini	Heinit
accusative	nom.	Heini	Heinit
	gen.	Heinin
genitive		Heinin	Heinien
partitive		Heiniä	Heinejä
inessive		Heinissä	Heineissä
elative		Heinistä	Heineistä
illative		Heiniin	Heineihin
adessive		Heinillä	Heineillä
ablative		Heiniltä	Heineiltä
allative		Heinille	Heineille
essive		Heininä	Heineinä
translative		Heiniksi	Heineiksi
abessive		Heinittä	Heineittä
instructive		—	Heinein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Heinini Heinini accusative nom. Heinini Heinini gen. Heinini genitive Heinini Heinieni partitive Heiniäni Heinejäni inessive Heinissäni Heineissäni elative Heinistäni Heineistäni illative Heiniini Heineihini adessive Heinilläni Heineilläni ablative Heiniltäni Heineiltäni allative Heinilleni Heineilleni essive Heininäni Heineinäni translative Heinikseni Heineikseni abessive Heinittäni Heineittäni instructive — — comitative — Heineineni second-person singular possessor singular plural nominative Heinisi Heinisi accusative nom. Heinisi Heinisi gen. Heinisi genitive Heinisi Heiniesi partitive Heiniäsi Heinejäsi inessive Heinissäsi Heineissäsi elative Heinistäsi Heineistäsi illative Heiniisi Heineihisi adessive Heinilläsi Heineilläsi ablative Heiniltäsi Heineiltäsi allative Heinillesi Heineillesi essive Heininäsi Heineinäsi translative Heiniksesi Heineiksesi abessive Heinittäsi Heineittäsi instructive — — comitative — Heineinesi first-person plural possessor singular plural nominative Heinimme Heinimme accusative nom. Heinimme Heinimme gen. Heinimme genitive Heinimme Heiniemme partitive Heiniämme Heinejämme inessive Heinissämme Heineissämme elative Heinistämme Heineistämme illative Heiniimme Heineihimme adessive Heinillämme Heineillämme ablative Heiniltämme Heineiltämme allative Heinillemme Heineillemme essive Heininämme Heineinämme translative Heiniksemme Heineiksemme abessive Heinittämme Heineittämme instructive — — comitative — Heineinemme second-person plural possessor singular plural nominative Heininne Heininne accusative nom. Heininne Heininne gen. Heininne genitive Heininne Heinienne partitive Heiniänne Heinejänne inessive Heinissänne Heineissänne elative Heinistänne Heineistänne illative Heiniinne Heineihinne adessive Heinillänne Heineillänne ablative Heiniltänne Heineiltänne allative Heinillenne Heineillenne essive Heininänne Heineinänne translative Heiniksenne Heineiksenne abessive Heinittänne Heineittänne instructive — — comitative — Heineinenne third-person possessor singular plural nominative Heininsä Heininsä accusative nom. Heininsä Heininsä gen. Heininsä genitive Heininsä Heiniensä partitive Heiniään Heiniänsä Heinejään Heinejänsä inessive Heinissään Heinissänsä Heineissään Heineissänsä elative Heinistään Heinistänsä Heineistään Heineistänsä illative Heiniinsä Heineihinsä adessive Heinillään Heinillänsä Heineillään Heineillänsä ablative Heiniltään Heiniltänsä Heineiltään Heineiltänsä allative Heinilleen Heinillensä Heineilleen Heineillensä essive Heininään Heininänsä Heineinään Heineinänsä translative Heinikseen Heiniksensä Heineikseen Heineiksensä abessive Heinittään Heinittänsä Heineittään Heineittänsä instructive — — comitative — Heineineen Heineinensä

Statistics

• Heini is the 183^rd most common female given name in Finland, belonging to 3,466 female individuals (and as a middle name to 402 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Etymology 2

See Heininen.

Proper noun

Heini

1. a Finnish surname

Declension

Inflection of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Heini	Heinit
genitive		Heinin	Heinien
partitive		Heiniä	Heinejä
illative		Heiniin	Heineihin
		singular	plural
nominative		Heini	Heinit
accusative	nom.	Heini	Heinit
	gen.	Heinin
genitive		Heinin	Heinien
partitive		Heiniä	Heinejä
inessive		Heinissä	Heineissä
elative		Heinistä	Heineistä
illative		Heiniin	Heineihin
adessive		Heinillä	Heineillä
ablative		Heiniltä	Heineiltä
allative		Heinille	Heineille
essive		Heininä	Heineinä
translative		Heiniksi	Heineiksi
abessive		Heinittä	Heineittä
instructive		—	Heinein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Heini (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Heinini Heinini accusative nom. Heinini Heinini gen. Heinini genitive Heinini Heinieni partitive Heiniäni Heinejäni inessive Heinissäni Heineissäni elative Heinistäni Heineistäni illative Heiniini Heineihini adessive Heinilläni Heineilläni ablative Heiniltäni Heineiltäni allative Heinilleni Heineilleni essive Heininäni Heineinäni translative Heinikseni Heineikseni abessive Heinittäni Heineittäni instructive — — comitative — Heineineni second-person singular possessor singular plural nominative Heinisi Heinisi accusative nom. Heinisi Heinisi gen. Heinisi genitive Heinisi Heiniesi partitive Heiniäsi Heinejäsi inessive Heinissäsi Heineissäsi elative Heinistäsi Heineistäsi illative Heiniisi Heineihisi adessive Heinilläsi Heineilläsi ablative Heiniltäsi Heineiltäsi allative Heinillesi Heineillesi essive Heininäsi Heineinäsi translative Heiniksesi Heineiksesi abessive Heinittäsi Heineittäsi instructive — — comitative — Heineinesi first-person plural possessor singular plural nominative Heinimme Heinimme accusative nom. Heinimme Heinimme gen. Heinimme genitive Heinimme Heiniemme partitive Heiniämme Heinejämme inessive Heinissämme Heineissämme elative Heinistämme Heineistämme illative Heiniimme Heineihimme adessive Heinillämme Heineillämme ablative Heiniltämme Heineiltämme allative Heinillemme Heineillemme essive Heininämme Heineinämme translative Heiniksemme Heineiksemme abessive Heinittämme Heineittämme instructive — — comitative — Heineinemme second-person plural possessor singular plural nominative Heininne Heininne accusative nom. Heininne Heininne gen. Heininne genitive Heininne Heinienne partitive Heiniänne Heinejänne inessive Heinissänne Heineissänne elative Heinistänne Heineistänne illative Heiniinne Heineihinne adessive Heinillänne Heineillänne ablative Heiniltänne Heineiltänne allative Heinillenne Heineillenne essive Heininänne Heineinänne translative Heiniksenne Heineiksenne abessive Heinittänne Heineittänne instructive — — comitative — Heineinenne third-person possessor singular plural nominative Heininsä Heininsä accusative nom. Heininsä Heininsä gen. Heininsä genitive Heininsä Heiniensä partitive Heiniään Heiniänsä Heinejään Heinejänsä inessive Heinissään Heinissänsä Heineissään Heineissänsä elative Heinistään Heinistänsä Heineistään Heineistänsä illative Heiniinsä Heineihinsä adessive Heinillään Heinillänsä Heineillään Heineillänsä ablative Heiniltään Heiniltänsä Heineiltään Heineiltänsä allative Heinilleen Heinillensä Heineilleen Heineillensä essive Heininään Heininänsä Heineinään Heineinänsä translative Heinikseen Heiniksensä Heineikseen Heineiksensä abessive Heinittään Heinittänsä Heineittään Heineittänsä instructive — — comitative — Heineineen Heineinensä

Statistics

• The surname Heini belongs to 108 individuals, according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

German

Etymology

Clipping of Heinrich +‎ -i

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhaɪni/

• Audio:

  (file)

Noun

Heini m (strong, genitive Heinis, plural Heinis)

1. scatterbrained, stupid person; nut
   • 1991, Rudolf Augstein, Das Profil der Deutschen: Was sie vereint, was sie trennt, page 130:

     „Der hat dann“, erzählt der Pastor, „Zensuren erteilt und Empfehlungen gegeben. Ich hab immer genickt. Das war so ein dummer Heini, der war seiner Sache überhaupt nicht gewachsen.“ Und bekam womöglich gar nicht mit, daß Winfried Wenzel politisch wurde, als es in der DDR um die Bewaffnung der Armee mit SS-20-Raketen ging.

     (please add an English translation of this quotation)

   • 2005, Leander Haussmann, NVA, page 44:

     Inzwischen hatte Stadlmair seine Backen aufgepumpt und nach Worten gesucht, besonders schlagfertig war er ja nicht gerade. »Bei dir piept's wohl, du dummer Heini«, stieß er hervor, und das klang so schlaff, dass Krüger grinsen musste.

     (please add an English translation of this quotation)

   • 2007, Kay Ganahl, “Königsbriefe”, in Drei Romane: Königsbriefe/Herr Thomas/Teufelswesen, page 53:

     […] vor mir war manchmal eine ganze Reihe mit Sitzplätzen leer, hinter mir rabaukte irgendwann einmal ein dummer Heini aus Friesland.

     (please add an English translation of this quotation)

Derived terms

• Büroheini
• Filmheini
• Kulturheini

Proper noun

Heini

1. a diminutive of the male given name Heinrich, equivalent to English Hank