Jump to content

ärsyke

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

ärsyttää +‎ -ke

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈærsykeˣ/, [ˈærs̠yk̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ærsyke
  • Hyphenation(key): är‧sy‧ke

Noun

[edit]

ärsyke

  1. stimulus
  2. irritant

Declension

[edit]
Inflection of ärsyke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative ärsyke ärsykkeet
genitive ärsykkeen ärsykkeiden
ärsykkeitten
partitive ärsykettä ärsykkeitä
illative ärsykkeeseen ärsykkeisiin
ärsykkeihin
singular plural
nominative ärsyke ärsykkeet
accusative nom. ärsyke ärsykkeet
gen. ärsykkeen
genitive ärsykkeen ärsykkeiden
ärsykkeitten
partitive ärsykettä ärsykkeitä
inessive ärsykkeessä ärsykkeissä
elative ärsykkeestä ärsykkeistä
illative ärsykkeeseen ärsykkeisiin
ärsykkeihin
adessive ärsykkeellä ärsykkeillä
ablative ärsykkeeltä ärsykkeiltä
allative ärsykkeelle ärsykkeille
essive ärsykkeenä ärsykkeinä
translative ärsykkeeksi ärsykkeiksi
abessive ärsykkeettä ärsykkeittä
instructive ärsykkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ärsyke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]