äänekkyys

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

äänekäs +‎ -yys

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

äänekkyys

  1. loudness, noisiness, vociferousness

Declension

[edit]
Inflection of äänekkyys (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative äänekkyys äänekkyydet
genitive äänekkyyden äänekkyyksien
partitive äänekkyyttä äänekkyyksiä
illative äänekkyyteen äänekkyyksiin
singular plural
nominative äänekkyys äänekkyydet
accusative nom. äänekkyys äänekkyydet
gen. äänekkyyden
genitive äänekkyyden äänekkyyksien
partitive äänekkyyttä äänekkyyksiä
inessive äänekkyydessä äänekkyyksissä
elative äänekkyydestä äänekkyyksistä
illative äänekkyyteen äänekkyyksiin
adessive äänekkyydellä äänekkyyksillä
ablative äänekkyydeltä äänekkyyksiltä
allative äänekkyydelle äänekkyyksille
essive äänekkyytenä äänekkyyksinä
translative äänekkyydeksi äänekkyyksiksi
abessive äänekkyydettä äänekkyyksittä
instructive äänekkyyksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of äänekkyys (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]