reunapaikka

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From reuna (border) +‎ paikka (place).

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

reunapaikka

  1. place at the edge of something

Declension

[edit]
Declension of reunapaikka (type 3/kana, kk-k gradation)
singular plural
nominative reunapaikka reunapaikat
genitive reunapaikan reunapaikkoin
partitive reunapaikkaa reunapaikkoja
illative reunapaikkaa reunapaikkoi
inessive reunapaikaas reunapaikois
elative reunapaikast reunapaikoist
allative reunapaikalle reunapaikoille
adessive reunapaikaal reunapaikoil
ablative reunapaikalt reunapaikoilt
translative reunapaikaks reunapaikoiks
essive reunapaikkanna, reunapaikkaan reunapaikkoinna, reunapaikkoin
exessive1) reunapaikkant reunapaikkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 474