luoko

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈluo̯ko/, [ˈluo̞̯ko̞]
  • Rhymes: -uoko
  • Syllabification(key): luo‧ko

Etymology 1

[edit]

From Proto-Finnic *looko, borrowed from Proto-Germanic [Term?], whence Icelandic slægja and dialectal Swedish slog.

Noun

[edit]

luoko

  1. hay that is cut and left on the ground to dry
    Harjanteiksi haravoitua luokoa kutsutaan "karheeksi".
    Cut hay that has been raked into ridges is called "windrow".
Declension
[edit]
Inflection of luoko (Kotus type 1*D/valo, k- gradation)
nominative luoko luo’ot
genitive luo’on luokojen
partitive luokoa luokoja
illative luokoon luokoihin
singular plural
nominative luoko luo’ot
accusative nom. luoko luo’ot
gen. luo’on
genitive luo’on luokojen
partitive luokoa luokoja
inessive luo’ossa luo’oissa
elative luo’osta luo’oista
illative luokoon luokoihin
adessive luo’olla luo’oilla
ablative luo’olta luo’oilta
allative luo’olle luo’oille
essive luokona luokoina
translative luo’oksi luo’oiksi
abessive luo’otta luo’oitta
instructive luo’oin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of luoko (Kotus type 1*D/valo, k- gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative luokoni luokoni
accusative nom. luokoni luokoni
gen. luokoni
genitive luokoni luokojeni
partitive luokoani luokojani
inessive luo’ossani luo’oissani
elative luo’ostani luo’oistani
illative luokooni luokoihini
adessive luo’ollani luo’oillani
ablative luo’oltani luo’oiltani
allative luo’olleni luo’oilleni
essive luokonani luokoinani
translative luo’okseni luo’oikseni
abessive luo’ottani luo’oittani
instructive
comitative luokoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative luokosi luokosi
accusative nom. luokosi luokosi
gen. luokosi
genitive luokosi luokojesi
partitive luokoasi luokojasi
inessive luo’ossasi luo’oissasi
elative luo’ostasi luo’oistasi
illative luokoosi luokoihisi
adessive luo’ollasi luo’oillasi
ablative luo’oltasi luo’oiltasi
allative luo’ollesi luo’oillesi
essive luokonasi luokoinasi
translative luo’oksesi luo’oiksesi
abessive luo’ottasi luo’oittasi
instructive
comitative luokoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative luokomme luokomme
accusative nom. luokomme luokomme
gen. luokomme
genitive luokomme luokojemme
partitive luokoamme luokojamme
inessive luo’ossamme luo’oissamme
elative luo’ostamme luo’oistamme
illative luokoomme luokoihimme
adessive luo’ollamme luo’oillamme
ablative luo’oltamme luo’oiltamme
allative luo’ollemme luo’oillemme
essive luokonamme luokoinamme
translative luo’oksemme luo’oiksemme
abessive luo’ottamme luo’oittamme
instructive
comitative luokoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative luokonne luokonne
accusative nom. luokonne luokonne
gen. luokonne
genitive luokonne luokojenne
partitive luokoanne luokojanne
inessive luo’ossanne luo’oissanne
elative luo’ostanne luo’oistanne
illative luokoonne luokoihinne
adessive luo’ollanne luo’oillanne
ablative luo’oltanne luo’oiltanne
allative luo’ollenne luo’oillenne
essive luokonanne luokoinanne
translative luo’oksenne luo’oiksenne
abessive luo’ottanne luo’oittanne
instructive
comitative luokoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative luokonsa luokonsa
accusative nom. luokonsa luokonsa
gen. luokonsa
genitive luokonsa luokojensa
partitive luokoaan
luokoansa
luokojaan
luokojansa
inessive luo’ossaan
luo’ossansa
luo’oissaan
luo’oissansa
elative luo’ostaan
luo’ostansa
luo’oistaan
luo’oistansa
illative luokoonsa luokoihinsa
adessive luo’ollaan
luo’ollansa
luo’oillaan
luo’oillansa
ablative luo’oltaan
luo’oltansa
luo’oiltaan
luo’oiltansa
allative luo’olleen
luo’ollensa
luo’oilleen
luo’oillensa
essive luokonaan
luokonansa
luokoinaan
luokoinansa
translative luo’okseen
luo’oksensa
luo’oikseen
luo’oiksensa
abessive luo’ottaan
luo’ottansa
luo’oittaan
luo’oittansa
instructive
comitative luokoineen
luokoinensa
Derived terms
[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Verb

[edit]

luoko

  1. third-person singular present indicative of luoda (with enclitic -ko)
  2. third-person or plural imperative connegative of luoda

Anagrams

[edit]