kultalintu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From kulta (gold) +‎ lintu (bird).

Pronunciation

[edit]
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkultɑˌlintu/, [ˈkuɫtəˌlʲintŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkultɑˌlintu/, [ˈkuɫd̥ɑˌlʲind̥u]
  • Rhymes: -intu
  • Hyphenation: kul‧ta‧lin‧tu

Noun

[edit]

kultalintu

  1. (poetic, mythology) A golden bird appearing in certain fairy tales.

Declension

[edit]
Declension of kultalintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kultalintu kultalinnut
genitive kultalinnun kultalintuin, kultalintuloin
partitive kultalintua kultalintuja, kultalintuloja
illative kultalintuu kultalintui, kultalintuloihe
inessive kultalinnuus kultalinnuis, kultalintulois
elative kultalinnust kultalinnuist, kultalintuloist
allative kultalinnulle kultalinnuille, kultalintuloille
adessive kultalinnuul kultalinnuil, kultalintuloil
ablative kultalinnult kultalinnuilt, kultalintuloilt
translative kultalinnuks kultalinnuiks, kultalintuloiks
essive kultalintunna, kultalintuun kultalintuinna, kultalintuloinna, kultalintuin, kultalintuloin
exessive1) kultalintunt kultalintuint, kultalintuloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216