guljaittaa

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Russian гулять (guljatʹ).

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

guljaittaa

  1. (intransitive) to stroll, to go for a walk
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 67:
      Koko töö vaa talveel ono: vassata i saattaa obozat, a seel jäänös aika guljaita itseksee.
      All the work is only in the winter: To meet and to see off the transport, and then the remaining time stroll around by yourself.

Conjugation

[edit]
Conjugation of guljaittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular guljaitan en guljaita 1st singular oon guljaittant, oon guljaittanut en oo guljaittant, en oo guljaittanut
2nd singular guljaitat et guljaita 2nd singular oot guljaittant, oot guljaittanut et oo guljaittant, et oo guljaittanut
3rd singular guljaittaa ei guljaita 3rd singular ono guljaittant, ono guljaittanut ei oo guljaittant, ei oo guljaittanut
1st plural guljaitamma emmä guljaita 1st plural oomma guljaittanneet emmä oo guljaittanneet
2nd plural guljaitatta että guljaita 2nd plural ootta guljaittanneet että oo guljaittanneet
3rd plural guljaittaat1), guljaittavat2), guljaitettaa evät guljaita, ei guljaiteta 3rd plural ovat guljaittanneet evät oo guljaittanneet, ei oo guljaitettu
impersonal guljaitettaa ei guljaiteta impersonal ono guljaitettu ei oo guljaitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular guljaitin en guljaittant, en guljaittanut 1st singular olin guljaittant, olin guljaittanut en olt guljaittant, en olt guljaittanut
2nd singular guljaitit et guljaittant, et guljaittanut 2nd singular olit guljaittant, olit guljaittanut et olt guljaittant, et olt guljaittanut
3rd singular guljaitti ei guljaittant, ei guljaittanut 3rd singular oli guljaittant, oli guljaittanut ei olt guljaittant, ei olt guljaittanut
1st plural guljaitimma emmä guljaittanneet 1st plural olimma guljaittanneet emmä olleet guljaittanneet
2nd plural guljaititta että guljaittanneet 2nd plural olitta guljaittanneet että olleet guljaittanneet
3rd plural guljaittiit1), guljaittivat2), guljaitettii evät guljaittanneet, ei guljaitettu 3rd plural olivat guljaittanneet evät olleet guljaittanneet, ei olt guljaitettu
impersonal guljaitettii ei guljaitettu impersonal oli guljaitettu ei olt guljaitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular guljaittaisin en guljaittais 1st singular olisin guljaittant, olisin guljaittanut en olis guljaittant, en olis guljaittanut
2nd singular guljaittaisit, guljaittaist1) et guljaittais 2nd singular olisit guljaittant, olisit guljaittanut et olis guljaittant, et olis guljaittanut
3rd singular guljaittais ei guljaittais 3rd singular olis guljaittant, olis guljaittanut ei olis guljaittant, ei olis guljaittanut
1st plural guljaittaisimma emmä guljaittais 1st plural olisimma guljaittanneet emmä olis guljaittanneet
2nd plural guljaittaisitta että guljaittais 2nd plural olisitta guljaittanneet että olis guljaittanneet
3rd plural guljaittaisiit1), guljaittaisivat2), guljaitettais evät guljaittais, ei guljaitettais 3rd plural olisivat guljaittanneet evät olis guljaittanneet, ei olis guljaitettu
impersonal guljaitettais ei guljaitettais impersonal olis guljaitettu ei olis guljaitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular guljaita elä guljaita 2nd singular oo guljaittant, oo guljaittanut elä oo guljaittant, elä oo guljaittanut
3rd singular guljaittakkoo elköö guljaittako 3rd singular olkoo guljaittant, olkoo guljaittanut elköö olko guljaittant, elköö olko guljaittanut
1st plural 1st plural
2nd plural guljaittakkaa elkää guljaittako 2nd plural olkaa guljaittanneet elkää olko guljaittanneet
3rd plural guljaittakkoot elkööt guljaittako, elköö guljaitettako 3rd plural olkoot guljaittanneet elkööt olko guljaittanneet, elköö olko guljaitettu
impersonal guljaitettakoo elköö guljaitettako impersonal olkoo guljaitettu elköö olko guljaitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular guljaittanen en guljaittane
2nd singular guljaittanet et guljaittane
3rd singular guljaittannoo ei guljaittane
1st plural guljaittanemma emmä guljaittane
2nd plural guljaittanetta että guljaittane
3rd plural guljaittannoot evät guljaittane, ei guljaitettane
impersonal guljaitettanoo ei guljaitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st guljaittaa present guljaittava guljaitettava
2nd inessive guljaittaes past guljaittant, guljaittanut guljaitettu
instructive guljaittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (guljaittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative guljaittammaa
inessive guljaittamas
elative guljaittamast
abessive guljaittamata
4th nominative guljaittamiin
partitive guljaittamista, guljaittamist

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 213