enimmäisaika

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

enimmäis- +‎ aika

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈenimːæi̯sˌɑi̯kɑ/, [ˈe̞nimːæi̯s̠ˌɑ̝i̯kɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikɑ
  • Syllabification(key): e‧nim‧mäis‧ai‧ka

Noun

[edit]

enimmäisaika

  1. maximum time

Declension

[edit]
Inflection of enimmäisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative enimmäisaika enimmäisajat
genitive enimmäisajan enimmäisaikojen
partitive enimmäisaikaa enimmäisaikoja
illative enimmäisaikaan enimmäisaikoihin
singular plural
nominative enimmäisaika enimmäisajat
accusative nom. enimmäisaika enimmäisajat
gen. enimmäisajan
genitive enimmäisajan enimmäisaikojen
enimmäisaikain rare
partitive enimmäisaikaa enimmäisaikoja
inessive enimmäisajassa enimmäisajoissa
elative enimmäisajasta enimmäisajoista
illative enimmäisaikaan enimmäisaikoihin
adessive enimmäisajalla enimmäisajoilla
ablative enimmäisajalta enimmäisajoilta
allative enimmäisajalle enimmäisajoille
essive enimmäisaikana enimmäisaikoina
translative enimmäisajaksi enimmäisajoiksi
abessive enimmäisajatta enimmäisajoitta
instructive enimmäisajoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of enimmäisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative enimmäisaikani enimmäisaikani
accusative nom. enimmäisaikani enimmäisaikani
gen. enimmäisaikani
genitive enimmäisaikani enimmäisaikojeni
enimmäisaikaini rare
partitive enimmäisaikaani enimmäisaikojani
inessive enimmäisajassani enimmäisajoissani
elative enimmäisajastani enimmäisajoistani
illative enimmäisaikaani enimmäisaikoihini
adessive enimmäisajallani enimmäisajoillani
ablative enimmäisajaltani enimmäisajoiltani
allative enimmäisajalleni enimmäisajoilleni
essive enimmäisaikanani enimmäisaikoinani
translative enimmäisajakseni enimmäisajoikseni
abessive enimmäisajattani enimmäisajoittani
instructive
comitative enimmäisaikoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative enimmäisaikasi enimmäisaikasi
accusative nom. enimmäisaikasi enimmäisaikasi
gen. enimmäisaikasi
genitive enimmäisaikasi enimmäisaikojesi
enimmäisaikaisi rare
partitive enimmäisaikaasi enimmäisaikojasi
inessive enimmäisajassasi enimmäisajoissasi
elative enimmäisajastasi enimmäisajoistasi
illative enimmäisaikaasi enimmäisaikoihisi
adessive enimmäisajallasi enimmäisajoillasi
ablative enimmäisajaltasi enimmäisajoiltasi
allative enimmäisajallesi enimmäisajoillesi
essive enimmäisaikanasi enimmäisaikoinasi
translative enimmäisajaksesi enimmäisajoiksesi
abessive enimmäisajattasi enimmäisajoittasi
instructive
comitative enimmäisaikoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative enimmäisaikamme enimmäisaikamme
accusative nom. enimmäisaikamme enimmäisaikamme
gen. enimmäisaikamme
genitive enimmäisaikamme enimmäisaikojemme
enimmäisaikaimme rare
partitive enimmäisaikaamme enimmäisaikojamme
inessive enimmäisajassamme enimmäisajoissamme
elative enimmäisajastamme enimmäisajoistamme
illative enimmäisaikaamme enimmäisaikoihimme
adessive enimmäisajallamme enimmäisajoillamme
ablative enimmäisajaltamme enimmäisajoiltamme
allative enimmäisajallemme enimmäisajoillemme
essive enimmäisaikanamme enimmäisaikoinamme
translative enimmäisajaksemme enimmäisajoiksemme
abessive enimmäisajattamme enimmäisajoittamme
instructive
comitative enimmäisaikoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative enimmäisaikanne enimmäisaikanne
accusative nom. enimmäisaikanne enimmäisaikanne
gen. enimmäisaikanne
genitive enimmäisaikanne enimmäisaikojenne
enimmäisaikainne rare
partitive enimmäisaikaanne enimmäisaikojanne
inessive enimmäisajassanne enimmäisajoissanne
elative enimmäisajastanne enimmäisajoistanne
illative enimmäisaikaanne enimmäisaikoihinne
adessive enimmäisajallanne enimmäisajoillanne
ablative enimmäisajaltanne enimmäisajoiltanne
allative enimmäisajallenne enimmäisajoillenne
essive enimmäisaikananne enimmäisaikoinanne
translative enimmäisajaksenne enimmäisajoiksenne
abessive enimmäisajattanne enimmäisajoittanne
instructive
comitative enimmäisaikoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative enimmäisaikansa enimmäisaikansa
accusative nom. enimmäisaikansa enimmäisaikansa
gen. enimmäisaikansa
genitive enimmäisaikansa enimmäisaikojensa
enimmäisaikainsa rare
partitive enimmäisaikaansa enimmäisaikojaan
enimmäisaikojansa
inessive enimmäisajassaan
enimmäisajassansa
enimmäisajoissaan
enimmäisajoissansa
elative enimmäisajastaan
enimmäisajastansa
enimmäisajoistaan
enimmäisajoistansa
illative enimmäisaikaansa enimmäisaikoihinsa
adessive enimmäisajallaan
enimmäisajallansa
enimmäisajoillaan
enimmäisajoillansa
ablative enimmäisajaltaan
enimmäisajaltansa
enimmäisajoiltaan
enimmäisajoiltansa
allative enimmäisajalleen
enimmäisajallensa
enimmäisajoilleen
enimmäisajoillensa
essive enimmäisaikanaan
enimmäisaikanansa
enimmäisaikoinaan
enimmäisaikoinansa
translative enimmäisajakseen
enimmäisajaksensa
enimmäisajoikseen
enimmäisajoiksensa
abessive enimmäisajattaan
enimmäisajattansa
enimmäisajoittaan
enimmäisajoittansa
instructive
comitative enimmäisaikoineen
enimmäisaikoinensa

Further reading

[edit]