ärryttää

Finnish

Etymology

ärtyä +‎ -ttää

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈærːytːæː/, [ˈærːyt̪ːæː]
• Rhymes: -ærːytːæː
• Hyphenation^(key): är‧ryt‧tää

Verb

ärryttää (archaic, dialectal)

1. Synonym of ärsyttää (“to irritate”).

Conjugation

Inflection of ärryttää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärrytän	en ärrytä	1st sing.	olen ärryttänyt	en ole ärryttänyt
2nd sing.		ärrytät	et ärrytä	2nd sing.	olet ärryttänyt	et ole ärryttänyt
3rd sing.		ärryttää	ei ärrytä	3rd sing.	on ärryttänyt	ei ole ärryttänyt
1st plur.		ärrytämme	emme ärrytä	1st plur.	olemme ärryttäneet	emme ole ärryttäneet
2nd plur.		ärrytätte	ette ärrytä	2nd plur.	olette ärryttäneet	ette ole ärryttäneet
3rd plur.		ärryttävät	eivät ärrytä	3rd plur.	ovat ärryttäneet	eivät ole ärryttäneet
passive		ärrytetään	ei ärrytetä	passive	on ärrytetty	ei ole ärrytetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärrytin	en ärryttänyt	1st sing.	olin ärryttänyt	en ollut ärryttänyt
2nd sing.		ärrytit	et ärryttänyt	2nd sing.	olit ärryttänyt	et ollut ärryttänyt
3rd sing.		ärrytti	ei ärryttänyt	3rd sing.	oli ärryttänyt	ei ollut ärryttänyt
1st plur.		ärrytimme	emme ärryttäneet	1st plur.	olimme ärryttäneet	emme olleet ärryttäneet
2nd plur.		ärrytitte	ette ärryttäneet	2nd plur.	olitte ärryttäneet	ette olleet ärryttäneet
3rd plur.		ärryttivät	eivät ärryttäneet	3rd plur.	olivat ärryttäneet	eivät olleet ärryttäneet
passive		ärrytettiin	ei ärrytetty	passive	oli ärrytetty	ei ollut ärrytetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärryttäisin	en ärryttäisi	1st sing.	olisin ärryttänyt	en olisi ärryttänyt
2nd sing.		ärryttäisit	et ärryttäisi	2nd sing.	olisit ärryttänyt	et olisi ärryttänyt
3rd sing.		ärryttäisi	ei ärryttäisi	3rd sing.	olisi ärryttänyt	ei olisi ärryttänyt
1st plur.		ärryttäisimme	emme ärryttäisi	1st plur.	olisimme ärryttäneet	emme olisi ärryttäneet
2nd plur.		ärryttäisitte	ette ärryttäisi	2nd plur.	olisitte ärryttäneet	ette olisi ärryttäneet
3rd plur.		ärryttäisivät	eivät ärryttäisi	3rd plur.	olisivat ärryttäneet	eivät olisi ärryttäneet
passive		ärrytettäisiin	ei ärrytettäisi	passive	olisi ärrytetty	ei olisi ärrytetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ärrytä	älä ärrytä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ärryttäköön	älköön ärryttäkö	3rd sing.	olkoon ärryttänyt	älköön olko ärryttänyt
1st plur.		ärryttäkäämme	älkäämme ärryttäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		ärryttäkää	älkää ärryttäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ärryttäkööt	älkööt ärryttäkö	3rd plur.	olkoot ärryttäneet	älkööt olko ärryttäneet
passive		ärrytettäköön	älköön ärrytettäkö	passive	olkoon ärrytetty	älköön olko ärrytetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ärryttänen	en ärryttäne	1st sing.	lienen ärryttänyt	en liene ärryttänyt
2nd sing.		ärryttänet	et ärryttäne	2nd sing.	lienet ärryttänyt	et liene ärryttänyt
3rd sing.		ärryttänee	ei ärryttäne	3rd sing.	lienee ärryttänyt	ei liene ärryttänyt
1st plur.		ärryttänemme	emme ärryttäne	1st plur.	lienemme ärryttäneet	emme liene ärryttäneet
2nd plur.		ärryttänette	ette ärryttäne	2nd plur.	lienette ärryttäneet	ette liene ärryttäneet
3rd plur.		ärryttänevät	eivät ärryttäne	3rd plur.	lienevät ärryttäneet	eivät liene ärryttäneet
passive		ärrytettäneen	ei ärrytettäne	passive	lienee ärrytetty	ei liene ärrytetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ärryttää		present	ärryttävä	ärrytettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärryttääkseni ärryttääksemme 2nd ärryttääksesi ärryttääksenne 3rd ärryttääkseen ärryttääksensä		past	ärryttänyt	ärrytetty
2nd	inessive2	ärryttäessä	ärrytettäessä	agent4	ärryttämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärryttäessäni ärryttäessämme 2nd ärryttäessäsi ärryttäessänne 3rd ärryttäessään ärryttäessänsä		negative	ärryttämätön
	instructive	ärryttäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form ärryttää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ärryttämässä	—
	elative	ärryttämästä	—
	illative	ärryttämään	—
	adessive	ärryttämällä	—
	abessive	ärryttämättä	—
	instructive	ärryttämän	ärrytettämän
4th3	verbal noun	ärryttäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ärryttämäisilläni ärryttämäisillämme 2nd ärryttämäisilläsi ärryttämäisillänne 3rd ärryttämäisillään ärryttämäisillänsä